Sisäilman kosteus: monitasoinen haaste

Sisäilman kosteustasot

Rakennuksen sisäilman suositeltu kosteustaso on 30–50 %. Tämä voidaan mitata helposti kosteusmittarilla tai lämpömittarilla, joka näyttää suhteellisen kosteuden (eli ilman vesimäärän suhteessa lämpötilaan). Ilmankosteuden pitäminen tällä alueella ei ole aina niin yksinkertaista, mutta se on todella tärkeää sisäilman laadun kannalta.

Alhainen ilmankosteus

Lämpimässä ilmassa on enemmän kosteutta kuin kylmässä ilmassa. Siksi tilassa, jota ei ole lämmitetty kunnolla, on riskinä alhainen ilmankosteus. Tämä voi kuivattaa ihoa ja lisätä pölyn määrää huoneessa, mikä puolestaan voi pahentaa allergioita, astmaa ja muita sairauksia. Jos ilma on liian kuivaa, se voi ärsyttää keuhkoja ja kurkkua, mutta myös lisätä virusinfektioiden riskiä.

Suuri ilmankosteus

Vaikka alhaisen ilmankosteuden vaikutukset ovat epämiellyttäviä, suuren ilmankosteuden aiheuttamat riskit ovat laajempia. Suuri sisäilman kosteus lisää huomattavasti rakennusmateriaalien, pintamateriaalien ja rakennemateriaalien kosteutta. Kun nämä materiaalit kostuvat, ne ovat kasvualusta homeelle ja bakteereille. Mikrobikasvu voi aiheuttaa allergioita tai pahentaa niitä ja aiheuttaa sairauksia.

"Lisäksi homeen kasvu ja mätäneminen voivat vaurioittaa rakennuksen rakenteita. Lämmityskauden aikana huoneilman kosteus yleensä siirtyy rakennuksen vaippaan, ellei höyrysulkua ole toteutettu asianmukaisesti. Tässä tapauksessa kosteus tiivistyy rakenteen sisään ja mikrobikasvun lisäksi se heikentää lämpöeristystä ja lisää lämmitysenergian kulutusta", sanoo Purmo Groupin Senior R&D Adviser Mikko Iivonen.

Sisäilman kosteuden ymmärtäminen

Oikean kosteudenhallinnan varmistamiseksi sekä alhaisen ja korkean kosteuden aiheuttamien riskien välttämiseksi on tärkeää ymmärtää, miten kosteus syntyy. Mikko Iivonen kertoo: "Rakennukseen pääsee pieni määrä kosteutta ulkopuolelta ilmanvaihdon avulla. Pääasiallinen kosteuden lähde ovat kuitenkin asukkaat ja heidän asumistoimintonsa. Tyypillinen perhe tuottaa sisäilmaan noin 5–10 litraa kosteutta päivässä."

Ilmanvaihto

Oikea ilmanvaihto on ainoa tapa vähentää liiallista sisäilman kosteutta. Esimerkiksi asuinrakennuksissa ilmanvaihto varmistaa, että tilaan tuodaan puhdasta ulkoilmaa. Tällöin kostea sisäilma poistuu lähinnä kylpyhuoneista ja keittiöistä. Nykyaikaisissa ikkunarakenteissa, joissa saumat ovat tiiviimpiä, tai huoneissa, joissa ei ole ikkunoita, on oltava erityisen huolellisia huoneiden tuuletuksessa ja mahdollisesti myös pakotetussa ilmanvaihdossa. Riittävän ilmanvaihtonopeuden katsotaan olevan 0,35 l/s lattianeliömetriä kohden, mikä vastaa huoneiston ilmamäärän muutosta kahden tunnin välein. Ilmanvaihdon tärkeyden vuoksi ei olekaan yllättävää, että ilmastointikonsepti on nykyään pakollinen remonteissa ja uusissa rakennuksissa.

Lämmitysjärjestelmät

Vaikka lämmitysjärjestelmä ohjaakin sisälämpötilaa, sisäilman kosteustasot vaikuttavat myös lämmitysjärjestelmään. Erityisesti märkätiloissa, kuten kylpyhuoneessa ja keittiössä, teräsradiaattoreiden käyttö on mahdollista vain, jos käyttömahdollisuuksia ja -rajoituksia noudatetaan, sillä muutoin pitkäaikainen sisäilmankosteus (suhteellinen kosteus > 60 %) aiheuttaa teräksen korroosiota. Näihin huoneisiin kannattaa valita lämmittimet, jotka on valmistettu esimerkiksi messingistä, kupari-alumiinista tai ruostumattomasta teräksestä.

Lisäksi on tärkeää sijoittaa radiaattorit roiskealueen ulkopuolelle, ei siis pesualtaan alle tai 1,5 metrin sisälle suihkusta tai kylpyammeesta. Jos ne asennetaan roiskealueelle ja esiintyy korroosiota, takuu ei ole voimassa. Joskus kuitenkin paikalliset olosuhteet, kuten rajallinen tila, vaativat radiaattorien asentamista roiskealueelle. Tällaisissa tapauksissa on suoritettava erikoistoimenpiteitä, kuten galvanoidut pinnat, asianmukaiset suojaverhoilut jne. Jos tarvitset lisätietoja mahdollisista toimenpiteistä, Purmon myyntiedustaja auttaa mielellään.